Sappikivitauti

Sappikivien kehittyminen ja yleisyys

Maksa tuottaa sappinestettä, jota tarvitaan ruoansulatuksessa. Sappirakko, joka sijaitsee maksan alapinnalla, toimii sappinesteelle eräänlaisena "välivarastona". Osa sappinesteestä menee sappirakkoon varastoon ruokailujen välillä. Ruokailun jälkeen sappirakko supistuu ja sen sisältämä sappineste virtaa sapenjohdinta pitkin ohutsuolen alkuosaan. Sappirakkoon voi saostua kiviä ja häiritä sen toimintaa. Maksa kuitenkin tuottaa sappinestettä, vaikka sappirakossa olisikin kiviä tai sappirakko olisi poistettu.

Jopa 10%:lla ihmisistä on sappirakossa kiviä, kahdella kolmesta sappikivet ovat oireettomia. Valtaosa sappikivistä muodostuu kolesterolista ja sappisuoloista ja osa sappikivstä on ns. pigmenttikiviä. Sappikiven muodstumiselle altistavat ylipaino (toisaalta laihduttaminenkin) ja perinnölliset tekijät. Sappikivet ovat naisilla 2-3 kertaa yleisempiä kuin miehillä.

Sappikivet diagnosoidaan ultraäänitutkimuksella ja verinäytteestä tarkistetaan maksa- ja sappiarvot.

Sappitiekivet

Joskus pienet sappikivet voivat päästä sappirakosta sappiteihin. Tällainen pieni sappikivi voi kiilautua ahtaaseen sapenjohtimen laskukohtaan ennen ohutsuolta ja tukkia tämän. Tällöin kaikki sappinesteen kulku estyy ja potilaalle voi kehittyä keltaisuutta ja jopa haimatulehdus. Hankalissa tilanteissa voi nousta korkea kuume sappitietulehduksen merkkinä. Sappitiekivien hoito tapahtuu sairaalassa ja voi vaatia erityisiä toimenpiteitä (sappiteiden magneettikuvaus, sappiteiden varjoainekuvaus ja sappitiekivien poisto tähystyksellä, ERCP). 

Lisätietoa:

Potilaan lääkärilehti. 6.6.2014: Sappikivet ja sappitulehdus.