Nivustyräleikkaus
Nivustyräleikkaus on maailmanlaajuisesti yksi yleisimmistä leikkaustoimepiteistä. Leikkaustekniikat ovat vuosikymmenien aikana kehittyneet alkuaikojen ompelein tehdyistä korjauksista nykyaikaisiin tähystystekniikalla tehtäviin toimenpiteisiin.
Tähystysleikkaus
Tähystystekniikassa (laparoskopia) leikkaus suoritetaan kamera-avusteisesti. Vatsanpeitteisiin tulee pääsääntöisesti kolme pientä haava, joiden kautta toimenpide suoritetaan. Yhdestä haavasta laitetaan kamera ja kahden muun aukon kautta kirurgi työskentelee pitkävartisilla instrumenteilla katsoen leikkausaluetta monitorilta. Leikkauksessa tyrään työntyvä kudos vedetään takaisin vatsaontelon puolelle ja heikko kohta (tyräaukko) peitetään verkolla. Verkot ovat pääsääntöisesti erilaisia polypropyleeni-johdannaisia eikä niihin liity hylkimisreaktioita. Joskus verkkoa kiinnitetään liimalla tai erityisillä pienillä kiinnittimillä. Tähystysleikkaus vaatii aina nukutuksen, toimenpidettä ei voi tehdä puudutuksessa.
Avoleikkaus
Avoleikkaus on perinteinen menetelmä tyrien korjaamiseksi. Toimepiteessä nivusalueelle tyrän päälle tehdään ihoavaus (useimmiten alle 10 cm). Tyrä vapautellaan muista rakenteista ja palautetaan vatsaontelon puolelle. Tyräaukko suljetaan/ ahtautetaan. Aiemmin heikko kohta vahvistettiin erilaisilla ommel-menetelmillä, mutta 90-luvun alusta lähtien tyräkorjauksissa on käytetty pääsääntöisesti verkkoa. Verkot ovat pääsääntöisesti erilaisia polypropyleeni-johdannaisia. Klassinen verkkomenetelmä on ns. Lichtensteinin toimenpide, jossa nivusalueelle kiinnitetään halkaistu verkko ompelemalla. Nykyään voidaan käyttää "itsestäänkiinnittyviä" verkkoja eikä ompeleita tarvita. Tämä vaikuttaisi vähentävän leikkuksen jälkeistä kipua. Avonivustyräleikkaus on useimmiten mahdollista tehdä myös paikallispuudutuksessa, edellyttäen, että potilas on tähän halukas. Jos tyrä on kovin suuri tai potilas lihava, on avoleikkaus parempi tehdä nukutuksessa.